SM-kisoja kohti

Kesä on jo hyvässä vauhdissa ja näin sadepäivän koittaessa on hyvä päivittää blogiin, mitä tuolikeihäänheittoon kuuluu. Kesään on tähän mennessä sisältynyt neljät kisat. Kolmet Jyväskylässä ja sen lisäksi pääsin osallistumaan Keihäskarnevaaleille Pihtiputaalle. Tulokset eivät olleet siellä ihan parasta minua ja keihäs saapui ikävän usein perä edellä maahan (hylätty), mutta siitä huolimatta reissu oli ikimuistoinen. Ensimmäisen pokaalinkin pääsin pokkaamaan ja itse Tero Pitkämäki sen minulle luovutti! Kisojen jälkeen on ahkerasti käyty treenaamassa kelillä kuin kelillä. Välillä on tullut vettä ja välillä paahtanut helteinen aurinko, mutta aina keihäänheitto on ollut yhtä mukavaa. Olemme myös treeniporukan kesken kokoontuneet vapaa-ajallakin yhteen, jolloin olen päässyt tutustumaan tähän mukavaan porukkaan paremmin.

Nyt ajatukset alkavat suuntautumaan jo pikkuhiljaa elokuun loppuun ja siellä häämöttäviin parayleisurheilun SM-kisoihin, jotka pidetään Leppävirralla. Aluksi minun piti saada kyseisissä kisoissa itselleni kansallinen luokitus. Luokitus siirtyy kuitenkin sittenkin syksymmälle. Kisaamista tämä ei kohdallani estä, sillä kisata voi myös avoimessa luokassa. Omia tavoitteita kisaan olen jo pikkuhiljaa kasannut. Tavoite on heittää niin pitkälle kuin pystyn ja ihanteellinen heitto menisi 12 m rajan yli. Tämän hetkinen ennätykseni on 11,73 m, joten ihan kauhean kaukana ei tuosta rajasta enää olla. Tärkeintä on kuitenkin se, että tämä homma on hauskaa ja otsa rypyssä en suostu kisoissa olemaan, vaikka totta kai tosissaan viskataankin.

Kuva äitini ottama. Hän on saanut hienosti vangittua heiton hetken, kun kaikki voimat on ladattu kepin lennättämiseen!